Satuin eilen kuuntelemaan iltapäivällä YLE Radio Suomesta maailmanpolitiikan arkipäivää, jossa toimittaja Kaija Kellman esitti oikein nyyhkytarinan, kuinka itä-Euroopan romaneita syrjitään kaikkialla Euroopassa. Päällimmäiseksi ohjelmasta jäi mieleen, miten mikään ei ole romanien itsensä vika ja kuinka heitä vain sorretaan. Niinpä niin, tuttu virsi Suomenkin romanien kertomana, jota kuulee täälläkin ajoittain joka yhteydessä romanien foorumeista ja muista medioista, kunhan vain joku jaksaisi kuunnella. Kunhan vain romanit joskus tajuaisivat, että päästäkseen syrjimisestä ja huonosta kohtelusta, täytyy itsekin tehdä jotain, eikä vain odottaa ja valittaa.
Olen nähnyt montakin romanien menestystarinaa täällä Suomessakin, mutta silti valitettavan vähän. Valitusvirsi vain raikaa Suomen ja Ruotsin sosiaalitoimistoissa, "onko rotumme syytä tää", mutta samaan aikaan nostetaan etuisuuksia kummastakin maasta (nykyaikana taidetaan matkailla jopa eurooppaan asti sosiaalitoimistolomalle). Väkivalta, huumeet, varkaudet, ryöstöt ja muut normaalista poikkeavat käytösmallit ovat romaneille arkipäivää. Tätä oppia jaetaan sitten auliisti omille lapsillekin, että "ota ota vaan, että käsi tottuu", kuten vanhassa kaskussa sanotaan romani-isän neuvovan lastaan romanikulttuuriin kaupassa käydessään.
Mitä tulee tuohon Kaija Kellmanin toimittamaan ohjelmaan, tuli oikein vanhat hyvät ajat mieleen propagandaradion kultaiselta 70-luvulta. Niin samanlainen jankkaava äänenpaino oli Kellmanilla, että välillä luulin kuuntelevani jotain vanhaa nauhoitetta "Näin naapurissa"-ohjelmasta, joka sentään oli kunnon neuvostopropagandaa ammoisella 70-luvulla! Sama mentaliteetti tuntuu jatkuvan yhä valtion radiossa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti